Johtajuuden perintö: Rakentaminen ajan tuolle puolen

Kun Daavid halusi rakentaa temppelin Herralle, Jumala vastasi: ”Sinä et saa rakentaa huonetta minun nimelleni, sillä sinä olet ollut soturi ja olet vuodattanut verta” (1. Aikakirja 28:3). Vaikka Daavidilla ei ollut lupaa rakentaa temppeliä, hän ei luopunut näystä. Sen sijaan hän laski perustuksen sen täyttymykselle – keräsi materiaaleja, järjesti aarrekammioita ja valmisteli kaiken, mitä hänen seuraajansa tarvitsisi rakentaakseen sen, mistä hän saattoi vain unelmoida.

Daavidin suuruus ei ollut pelkästään hänen soturivoitoissaan, vaan myös hänen kaukonäköisyydessään isänä ja johtajana. Hän vakiinnutti rauhan Israeliin ja varmisti, että seuraava sukupolvi perisi enemmän kuin vain valtaistuimen – he perisivät vision, rakenteen ja tarkoituksen. Hänen poikansa Salomo peri yhtenäisen kuningaskunnan ja jumalallisen valtuutuksen rakentaa. Viisaudestaan ​​huolimatta Salomon oma poika ei kuitenkaan onnistunut ylläpitämään kuningaskuntaa. Rehabeamin johdolla valtakunta jakautui – kymmenen heimoa irtautui ja jätti Daavidin suvun alaisuuteen vain Juudan ja Benjaminin (1. Kun. 12:16–20).

Tämä tapahtumasarja paljastaa sukupolvien välisen hajoamisen. Salomo sanoi: ”Minä olin isäni poika, hellä ja ainoa äitini silmissä” (Sananlaskut 4:3), mikä osoittaa, että häntä kasvatettiin tiukasti ja harkitusti. Mutta Salomon poika Rehabeam näyttää kasvaneen vähemmällä ohjauksella, vähemmän mentoroinnilla ja enemmän hemmottelulla kuin opetuksella. Kuinka viisaimman miehen poika saattoi tehdä yhden Israelin historian typerimmistä päätöksistä? Voisiko olla, että viisautta ei siirtynyt valtaistuimen rinnalle?

Pelkkä tämän päivän rakentaminen ei riitä. Todellinen johtajuus näkee henkilökohtaisen perinnön tuolle puolen sukupolvien jatkuvuuteen. Daavid valmisti Salomoa valtaistuimelle neuvoilla, ohjeilla ja strategialla. Hän sanoi hänelle: "Pidä Herran, Jumalasi, käsky vaeltaa hänen teitänsä... että menestyisit kaikessa, mitä teet" (1. Kun. 2:2-3). Tämä on se, mitä jokaisen isän, jokaisen pastorin ja jokaisen presidentin on ymmärrettävä – että menestyksen painoarvo ei ole vain rakentamisessa, vaan niiden kasvattamisessa, jotka voivat ylläpitää ja viedä rakennusta eteenpäin sinun poismenosi jälkeen.

Afrikka, kuten monet muutoksen läpikäyvät kansakunnat, ei kärsi potentiaalin puutteesta, vaan jälkipolvien suunnittelun puutteesta. Liian monet johtajistamme ovat Salomonin kaltaisia ​​– viisaita hallinnossa, rikkaita resursseissa, mutta eivät kykene kasvattamaan seuraajaa, jolla olisi sama visio. Tuloksena on romahtavia järjestelmiä, pirstaloituvat kansakunnat ja perinnöt, jotka haalistuvat hautajaissaattueen mukana.

Raamatun mukaan kirous voi ulottua "kolmanteen ja neljänteen polveen" (2. Moos. 20:5). Silti siunaus, viisaus ja vanhurskas perustus voivat tehdä saman ja enemmänkin. Sananlaskujen kirja 13:22 sanoo meille: "Hyvä mies jättää perinnön lastensa lapsille." Ei vain fyysistä vaurautta, vaan perintöä, kuria ja ymmärrystä.

Johtajuuden on alettava siirtyä tämän päivän selviytymisestä huomisen johtamiseen. Monet afrikkalaiset johtajat ovat 60- ja 70-vuotiaita pitäen tiukasti kiinni vallasta valmentamatta heitä 20- ja 30-vuotiaista, jotka nousevat visionääreinä, koulutettuina ja innovatiivisina. Mutta perintöä ei vain luovuteta eteenpäin – sitä opetetaan, valmennetaan, ohjataan ja siirretään tietoisesti.

Jumala kasvattakoon johtajia, jotka Daavidin tavoin ymmärtävät rajoituksensa ja suunnittelevat sen mukaisesti. Hän antakoon kansakuntamme johtajille sukupolvien yli ulottuvan ajattelutavan – sellaisia, jotka rakentavat rakenteita, jotka kestävät heidät pidempään, järjestelmiä, jotka palvelevat tulevia sukupolvia, ja viisautta, joka siirtyy eteenpäin kuin pyhä perintökalleus. Täynnä kirkkoa, perhettä ja hallintoa miehiä ja naisia, jotka eivät ainoastaan ​​täytä virkoja, vaan joilla on tarkoitus.

Daavid antoi Salomolle valtaistuimen ja näyn. Salomo antoi Rehabeamille valtaistuimen ja sekasorron. Tuloksena oli jakautunut kuningaskunta. Kansojemme tulevaisuus riippuu siitä, mitä päätämme siirtää eteenpäin – onko se järjestystä vai kaaosta? Onko se viisautta vai pelkkää vaurautta?

Rukoilkaamme aikamme johtajien puolesta. Rukoilkaamme, että Jumala antaisi heille silmät nähdä virkakautensa yli. Rukoilkaamme isien, pastorien ja poliitikkojen puolesta, jotka ymmärtävät, että heidän johtajuutensa todellinen mitta ei ole heidän nykyhetkensä suosionosoitukset, vaan heidän tulevaisuutensa vakaus. Saakoot he rakentaa, ei vain itselleen, vaan myös tuleville sukupolville.

Jumala siunatkoon Afrikkaa.